28.9.2018

Tekstejä luovan kirjoittamisen pajasta 26.9.

Jos minulla olisi supervoimia 


Voi supervoima sentää... Olis ny ensin niitä perusvoimiaki. Voiks se olla mun supervoima? Oonpa tylsä. Pienenä halusin olla näkymätön tai osata teleportata. Molemmista olis hyötyä vaan mulle (pidemmän päälle siitä olis ehkä vaan haittaa). Hmm... varmaan joku mikä voi piristää muita? Mut ei väkisin. Välillä on hyvä murehtia asioita. Arvostaa ehkä enemmän sitä aikaa kun ei oo mitään murehdittavaa. Että ei varmaan sitäkään... Missä välissä voimasta tulee "supervoima"? Pitääkö sen olla todellisuudessa mahdoton? Semmonen, mitä ei voi harjoittelemalla tai rahalla saada? No siis Iron manin ja Batmanin "supervoimat" on käytännössä loputtomat varat ja teknologia. Emmä tiiä. Jos tuntisin itteni? Se tuntuu tässä kohtaa aika yliluonnolliselta. Mut en kaikkea ittestäni. Se olis liian tylsää. Vaikee aihe, tai no "minä itse" on ollu aikojen alusta mulle vaikee aihe. Kai tää on sen takii hankalaa. Jos nyt hätäsesti haluun keksiä tän perusteella jonkun., ni varmaan että mun arki olis hallussa. Niinku oikeesti. Heräämisestä itsehygieniaan, syömiseen, siivoamiseen, ihmiskontakteihin ja kotoa lähtemisiin. Arjen ja vapaa-ajan tasapainoon ja nukkumiseen. Vois olla kiva. Hups, tila loppu.



Supervoima, taito, kyky osata ja luoda
asioita melkeimpä tyhjästä.
Monet haaveilevat olevansa voimakkaita,
jotkut taas näkymättömiä tai vaikka
pystyvänsä lukemaan ajatuksia.
Mutta en minä.
Se mitä minä haluaisin, olisi kyky 
ymmärtää, puhua ja kirjoittaa kaikkia
kieliä, mutta erityisesti haluaisin pystyä 
kommunikoimaan eläinten kanssa.
Haluan ymmärtää asioita mistä ympärilläni
puhutaan, haluan tutustua ihmisiin eri 
kulttuureista ilman kielimuuria.
Haluan ymmärtää enemmän eläimiä ja 
heidän haluja ja toiveita. 
Haluan tietää niistä kaiken.



Jos minulla olisi supervoimia? 
Mutta minullahan on. Pystyn kulkemaan toisissa ulottuvuuksissa kunhan apurini Lucy tai Dimitri on mukana. Kukaan ei minua usko, lääkärit on yrittänyt myrkyttää minut kemikaaleilla, jotka haittaavat yliluonnollisia kykyjäni. Jätän pillerit ottamatta ja lähden Lucyn kanssa 12 tunnin tripille. Ensi viikolla käyn moikkaamassa Dimitriä.



Haluaisin, jos vain voisin saada viisaan ja ymmärtävän sydämen, jolla erottaa turhanpäiväiset asiat elintärkeistä 100% tarkkuudella. Sen jälkeen voisin tarkastella höpsösti tai siltä se saattaa tuntua, voi ei-olla stressaantunut hirveästi jos kimalluskohtaus taantuu, ja tietoa alkaa materialisoitua vaaleanpunaiseksi kimaltavaksi mössöksi, jossa ei ole häntää eikä päätä, kellon kulman takaa löytyykin häntä, mutta se osoittautuukin Sony yhtiön omaisuudeksi, joka on häntää nuuskuttava kameralla varusteltu ulottuvuuksien välinen mato, sen todellinen luonne on näkymätön ja Sony yhtiön rakentama nanotitaanipanssari on vain hämäystä, sillä oikeasti et voi tietää madon huippusalaista sijaintia ilman viisasta sydäntä, sekä kykyä nähdä näkymätöntä maailmaa, sen 100% tarkkuuden on mahdollista saavuttaa neliulottuvuudessa jossa olemme myös läsnä samaan aikaan kolmiulotteisessa maailmassa, josta en tiedä mitään, mutta kahvissakin on vettä, jolle voi lähettää bitcoineja jotta pääsisit salaiseen viisauden laboratorioon, siellä on biteistä koostuva lattia jonka päällä voi kävellä ja voi ihastella rakkauden viisauteen, Rakkaus.



Mä tahtoisin hengittää veden alla, olla niinko joku merenneito tai jotain. Kun maan päällä tulis raskaaks kaikki - melu, huono sää, oma keho, kela ja laskut ja kaikki, niin voisin vaan kävellä lampeen ja olla siellä hiljaisuudessa kalojen ja vesikasvien kanssa. Tietty vielä lisäks tahtosin, ettei mulle tulis kylmä. Kylmää mä inhoon. Uimahallissa oisin tunteja. Aurinkoisina päivinä vaan istuisin pohjassa ja katselisin valon läikehdintää. Vesi on mun elementti. Siellä en oo kömpelö. Voisin tietty toivoa ties millaista ihmiskunnan hyvinvointia edistävää voimaa, mutta olen liian itsekäs, luulen. Ja väsyisin. Leikkisin vaan hylkeiden kanssa päivät pitkät. Ja ehkä mä vaan kaipaan jotain fantasiaelementtiä mun elämään. Mahdollisuutta elää niissä kaikissa kirjoissa, niissä, missä elämässä on jotain todella erityistä.