5.2.2018

Miltä yksinäisyys tuntuu?

”Yksinäisyys on kuin näkymätön musta kupla, joka imaisee sisäänsä, ja joka tummuu jokaisen epäonnistuneen yrityksen myötä. Se saa epäilemään niitäkin kavereita, joita on jo. Että he eivät oikeasti välitä, tai ovat kyllästyneet sinuun. Se tuntuu jatkuvalta putoamiselta masennukseen, epätoivoon ja eristäytymiseen.”

Yksi Kulttuuripaja Lumon osallistujista ja­koi viime viikolla koskettavan artikkelin Lumon Facebook-ryhmässä liittyen yksinäisyyteen (Yksinäisyyttä koetaan yhä enemmän ihmisten ympäröimänä). Hän kommentoi jakamaansa linkkiä seuraavasti: ”Jos tuntee olevansa ryhmässä ulkopuolinen tai joutuu porukan ulkopuolelle, tuntuu se todella pahalta. Yksinäinen voi olla, vaikka ympärillä olisikin muita ihmisiä...”

Toki tiedän, että monella osallistujallamme on takanaan mahdollisesti vuosienkin jakso yksin kotona olemista – milloin keskeytyneiden opintojen, työttömyyden, sairauden tai vaikka pelkojen takia. Silti minun on ollut helppoa tuudittautua siihen todellisuuteen, jota näen päivittäin: nämä samat nuoret mukana kulttuuripajan luovan toiminnan ryhmissä, muiden saman henkisten nuorten parissa. Tämä rohkea ulostulo aran aiheen kanssa pysäytti minut miettimään, miten yleistä yksinäisyyden kokemus kulttuuripajan kohderyhmälle on. Tein siltä istumalta lyhyen kyselyn kulttuuripajalaisille siitä, miten he kokevat yksinäisyyden. Sain nopeasti 25 vastausta, joita lukiessani ymmärsin, miten keskeisen aiheen kanssa olimme tekemisissä.

Lähes puolet vastaajista sanoi tunteneensa itsensä yksinäiseksi lähes koko elämänsä, ja yhtä iso joukko jo vuosien ajan. Kulttuuripajalaiset vahvistivat saman, mitä Ylen artikkelissakin kirjoitettiin siitä, ettei kyse pelkästään ole ihmisten määrästä, vaan ennemminkin kohdatuksi tulemisen puutteesta. Yksi nuorista kirjoitti: ”Vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä, tunnen itseni aina ulkopuoliseksi. Ihmisten kanssa tunnen usein olevani näkymätön.” Yksinäisyyttä koettiin yhtälailla yksin kotona (62%) kuin tilanteissa, joissa ympärillä oli paljon ihmisiä (42%). Samoin tavallisissa arjen askareissa (38%) kuin juhlapyhien aikaan (38%).

”Pahempaa yksinäisyyttä on kuitenkin sellainen mitä tuntee seurassa, kuin se että on vaan itekseen. Vaikka juhlapyhinä se tuntuu jotenkin erityisen pahalta olla itekseen, vaikkei se tavallisena arkena tai viikonloppuna niin haittaakaan, kun sitä ainakin kuvittelee että silloin kaikki muut on jossain porukoissa mihin mua ei kaivata ja jotenkin etenkin silloin pitäis olla jotain jossain seurassa eikä olla vaan itekseen. Tunnen itseni sosiaaliseksi hylkiöksi, jonka seuraa ei kaivata, vaikka se sama asia ois arkena ja tavallisena viikonloppunakin, niin ei se silloin tunnu niin pahalta kuitenkaan.”

”Olin ystäväni luona yökylässä. Hän istui koko illan tietokoneella tehden omia juttujaan, kuunnellen omaa musiikkia samalla kun minä istun sohvalla. Emme juuri jutelleet mitään ja myöhemmin mua rupes niin tympäseen niin menin makuuhuoneeseen. Hän ei loppu illan/yön aikana tullut puhumaan/kysymään multa mitään... Tuntui kuin hän ei edes olisi tiennyt että olin siellä...”

 "Muut eivät tykkää minusta"


Yksinäisyyden koettiin johtuvan monenlaisista syistä. Joku syytti suomalaista, jurottavaa kulttuuria, toinen kuvasi, miten kaikki kaverit ovat töissä tai koulussa. Mitä pidemmälle vastauksia luin, sitä enemmän kuitenkin herkistyin. Aiemmat huonot kokemukset, kuten kokemukset kiusaamisesta, vaikuttivat yksinäisyyden taustalla. Myös mielenterveyden ongelmat heijastuvat useasti kokemukseen yksinäisyydestä: masentunut ei välttämättä pääse liikkeelle eikä halua näyttäytyä ihmisten ilmoilla. Sosiaalisten tilanteiden pelkoon on sisäänkirjoitettuna vaikeus kohdata ihmisiä. Sydäntä särkevintä luettavaa oli kuitenkin se, miten moni syytti yksinäisyydestä itseään. Jotkut sanoivat olevansa liian ujoja, arkoja tai epävarmoja itsestään. Moni syytti asiasta itseään suoraan: poikkeavaa ulkonäköään, erilaisuuttaan tai käyttäytymistään. Yksi ei osannut sanoa syytä, vaikka kertoikin miettivänsä asiaa usein. Karuimmillaan vastaus kuului: ”Itsestäni”, ”En kelpaa”, Muut eivät tykkää minusta”.

”Halusin mennä festareille, mutta kukaan ei tahtonut lähteä sinne kanssani. Sairauteni takia en voinut lähteä yksin. Lopulta isäni maksoi eräälle ystävälleni festarilipun, jotta hän suostui tulemaan seurakseni.”

Yksinäisyys on merkittävä uhka mielenterveydelle. Tutkija Niina Junttila kertoo Ylen artikkelissa, että huomiotta jättäminen on täysin verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta. Ja kivulta se tuntuukin – näin Kulttuuripaja Lumon nuoret kuvaavat sitä, miltä yksinäisyys tuntuu:

”Tyhjältä kaivolta”

”Ahdistavalta, hylätyltä ja pahimmassa tapauksessa tulee itsemurha-ajatuksia.”

”Tuntee olevansa näkymätön ja ikään kuin koriste. Ahdistaa eikä aika tunnu kuluvan. Pahimmillaan tuntuu siltä kuin rintaa painaisi jokin.”

”Se on avuttomuuden ja arvottomuuden tunnetta. Surullista kun tuntuu ettei kukaan kaipaa/välitä.”

”Jäytäviltä kiviltä ja levottomuudelta.”

"Don Huonojen sanoin: Turha pelätä laukausta, sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa... Mutta omin sanoin: kalvava tunne sisällä.”

”Se saa minut tuntemaan itseni näkymättömäksi, arvottomaksi ja surkeaksi. Helposti alan ajatella, ettei kukaan edes huomaisi jos jostain syystä kuolisin.”

”Sydäntäsärkevältä. Surulliselta. Ahdistavalta. Tulee riittämättömyyden tunne ja tunne siitä, etten kuulu joukkoon eikä minua haluta joukkoon, etten kelpaa tällaisena.”

Ystävänpäivän tapahtuma yksinäisille

Tippa linssissä luin siis nuorten vastauksia ja tuntemuksia. Ainoa asia, joka vastausten seassa lämmitti mieltäni oli tulos, kun kysyin, uskooko vastaaja, että yksinäisyys loppuu. 70% vastaajista uskoi siihen, että yksinäisyydelle tulee loppu, ja viidennes oli asiasta täysin varmoja! Aiempien haastattelututkimuksien perusteella tiedän, että toiminta kulttuuripajalla on parantanut valtaosan (88%) lumolaisten rohkeutta ja sosiaalisia taitoja. Tämän kyselyn perusteella uskallan sanoa, että olemme myös osanneet luoda toivoa!


Aihe on kuitenkin niin koskettava ja tärkeä, että päätimme heti tehdä jotakin spesiaalia, jolla voisimme ehkä tuoda edes pientä helpotusta yksinäisyyteen. Järjestämmekin kaikille itsensä yksinäiseksi tunteville Ystävänpäivän tapahtuman keskiviikkona 14.2. klo 17.30-20 pop up kahvila Kultakonnussa, IsoKarhun katutasossa. Kyseessä on lämminhenkinen tapahtuma, jonka ohjelmassa on mm. small talkin alkeet, ystävyyden speed date, livemusiikkia ja kahvittelua. Tilaisuuteen on vapaapääsy.
-->

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti