7.9.2017

Alienit laskeutuvat

Luovassa kirjoittamisessa aiheena alienit ja mikä olisi niille paras laskeutumispaikka.


Tiedoitus!
Maapalloa lähestyy lentävä lautanen. Se etsii paikkaa laskeutua.

Kilpailu!
Ehdota parasta paikkaa laskeutua ja voita kohtaaminen näiden muukalaisten kanssa.

Voittaja!
Pekka Aho, 75v, ehdotti kaupunkia nimeltä Prinkkala. Saatesanoinaan: Nyt meni päin Prinkkalaa.

Kohtaaminen!
Lentävän lautasen ovet avautuvat. Ovista purkautuu höyryä. Höyryn keskeltä astelee lyhyt punainen olento, joka on pukeutunut valkoisiin. Pekka ojentaa käden tervehtiäkseen. Punainen olento valkoisissa vaatteissa puraisee sitä - ilmeisesti suullaan ja irvistää.
"Pahaa", olento ääntelee, jolloin ovista astuu valkoinen olento, joka on pukeutunut punaisiin.
"Syötävää?" punapukuinen ääntelehtii.
Valkopukuinen olento hikkaa. Valkoinen olento kääntyy kannoiltaan ja palaa takaisin alukseen. Punainen olento seuraa perässä. Kun olennot ovat kadonneet lentävän lautasen sisään, niin ovet sulkeutuvat. Alus hurahtaa ja lähtee lentoon, suoraan ylöspäin.

Loppunäytös!
Pekka toteaa: "Oltiin vissiin pahan makusia, syömäkelvotonta tavaraa."





Maanpäälle laskeutuneet alienit ovat ystävällisiä, toisistaan välittäviä ja toisiaan ymmärtäviä. He näkevät muissa aina paljon hyvää. Heille on tärkeää, että jokainen tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi. Joten alieneille paras laskeutumispaikka on Kulttuuripaja Lumo, jossa on pajat täynnä ihmisiä, jotka omaavat samat piirteet, kuin laskeutuvilla alieneilla. Alienit otettaisiin vastaan ilolla ja täysin omina itseinään. Kaikista tulisi yhtä suurta perhettä <3 div="">

¨



Muukalainen on häkeltynyt vastaamattomuuteeni ja pyytää jälleen: "Mikä olisi paras laskeutumispaikka?"
Seison paikallani jähmettyneenä ilman vastausta. Muukalainen katsoo minua silmiin ja kysyy uudelleen varmistaakseen, että kuulin oikein, jonka jälkeen koskettaa olkapäätäni, sanoen minulla olevan 30 sekuntia ennen kuin hän murskaa kalloni seinää vasten. Johon reagoin panikoivasti kiljumalla. Muukalainen vaikuttaa yllättyneeltä ja ottaa esiin kartan. Hetken kuluttua hän katsoo minua jälleen silmiin ja pyytää minua osoittamaan, täsmälleen siihen paikkaan, jossa kartassa lukee "Iik".





Kaikkihan tämän tarinan osaltaan tietävät, mutta kai voin kertoa oman osuuteni. Olimme menneet työkaverien kebabille ja istuimme odottamassa ruokaamme, kun meidän kaikkine puhelimet värisivät. Vihaista pomoa peläten avasimme puhelimemme, mutta ruuduilla näimmekin...No, nykyisinhän hänet tunnetaan Kapteeni Wolina, mutta me luulimme häntä vihreäksi mömmöksi. Hän puhui meille kielellä, jota emme tunnistaneet, mutta ymmärsimme. Hän kertoi tulleensa tuomaan galaxin kerätyn tiedon ja teknologian ihmisille ja pyysi ihmiskuntaa äänestämään laskeutumispaikkaa. Hän kertoi antavansa meille 24 tuntia miettimisaikaa. Sitten viesti alkoi olla valmis.
Alun järkytyksen jälkeen päätimme jättää sekä kebabimme että työmme hetkeksi taaksemme. Auton radiosta soi sama viesti. Kotona televisio, tabletit ja tietokone kertoivat samaa. Kaikki kommunikaatio oli kaapattu tätä samaa viestiä varten. Yritin sammuttaa laitteita vetämällä ne pois pistorasiasta, mutta sekään ei tuntunut vaikuttavan.
Yöllä en viestin jatkumisen takia pystynyt nukkumaan, joten istahdin ulos katselemaan tähtiä. Näin kaukana putoavia tähtiä. Myöhemmin sain tietää kyseessä olleen avaruusolentojen pudottamia lisäruutuja alueille, joilla niitä ei vielä ollut. Lopulta nukahdin tähtitaivaan alle.
Kun 24 tuntia olivat päättymässä, viesti muuttui äänestysohjeeksi. Meidän tarvitsisi vain miettiä haluamaamme paikkaa. Minun mieleeni tuli lähistöllä oleva pelto, siellä pitäisi ainakin olla tilaa. Tämän jälkeen Wol kiitti äänestäneitä ja lähetys viimein katkesi.



Zedercoss

Silloin näin oudon aluksen laskeutuneen sateenkaaren päälle, kävelin sateenkaaren päälle muina naisina ja lähdin tervehtimään intergalaktista ystävävääni, jonka minä Prinsessa olin nähnyt, viimeksi kun vierailin Xenogenesis -nimisellä planeetalla viimeksi kuninkaallisilla teekutsuilla vuonna 2087. Silloin mentiin pelkästään tunteen voimalla ja meikätyttö oli myyty, koska paikka oli niin kaunis. Avaruusolion nimi oli Zedercoss, hän oli erittäin mukava, sekä utelias, sekä lupasi 30 vuoden kuluttua käydä planeetalla maa. Kumma juttu kyllä 15.9.3123, he tulivat maahan "Me olemme tulleet" Zedercoss ilmoitti, ja sanoi: "On kunnia asia käyttää kuninkaallista termiä kunnianarvoisa majesteetti". Tulen yksin, jos se teille sopii. "Majesteetti, rohkenenko kysyä, jos suinkin sallinette, mihin voisimme meidän aluksellamme laskeutua, millaista maastoa teidän korkeutenne suosittelee ja jos mitenkään voisin tiedustella teidän majesteetiltanne mahdollisia seikkaperäisiä tietoja miksi teidän korkeutenne olisi varma juuri tämän laskeutumispaikan turvallisuudesta."
Ystävykset kuulustelevat eläimiltä myös heidän mielipidettään ja kävi ilmi, että "me tulemme naureskellen ja ihaillen viettämään lomaa, siis me Zedercoss." Laskeutumispaikka löytyi, joita pienet metsäneläimet auttoivat laskeutumaan Sateenkaarilaaksoon, jossa olisi aarteita, mutta joiden avaamiseen tarvittaisiin jalo ja oikeudenmukainen onnellisuus.
Prinsessa: "Toivottavasti  teidän arvostettu vieraamme on voinut nauttia teille sopivasti tarinoista ja legendoista, josta teille kerroin."
"Majesteetti, jos suinkin sallinette, huomaamme, että kahvimme on jäähtynyt, sallinette anteeksi haukotukseni majesteetti, meillä on ollut pitkä matka ja saammehan tulla toistekin kertomaan teille tarinoista ja pitämään hauskaa ylhäisyys?"
"Tottakai, soitattehan meille etukäteen, että ehdimme valmistautua tuloonne, kunnianarvoisa Zedercoss?"
"Majesteetti, me näemme vielä..."
Prinsessa Luna
15.9.2123