6.12.2016

Hyvän elämän reseptit


Luovassa kirjoittamisessa kirjoitettiin eilen erilaisia reseptejä hyviin hetkiin tai hyvään elämään. Paikalla oli Karoliina, Marika, Rami, Jenni, Teemu, opiskelija-Karoliina, Lassi ja Minna. Tällaisia reseptejä syntyi - millainen on sinun hyvän hetken reseptisi?


Naurun resepti


1 kpl leikkimielisyyttä
1 kpl mielikuvitusta
Hiven seikkailua höystettynä huumorilla

Jaa ainekset ystävien kesken
Tehkää sitten yhteinen tarina seoksesta
Lopputuloksen pitäisi olla hersyvää naurua


Hyvän hetken resepti



Ainekset:

Yksi luonnonläheinen ihminen
Tuhat ja yksi värikästä puuta
Iso loraus auringonpaistetta
Muutaman pikkulinnun laulu
Yksi mitallinen lämmintä kesätuulta
Valmistus:

Esivalmistele ihminen jättämällä hänen huolensa kotiin
Pyöräyttele ihmistä auringonpaisteessa muutamaan otteeseen

Anna hänen hitaasti tunnustella puiden kaarnaa ja avaa hänen
korvansa täysin luonnon äänille
Ihminen ei saa kuulla puhelinta, liikenteen,
tai muiden ihmisten ääniä, muuten leivos lässähtää
Laske ihminen hiljalleen nurmikon (tai sammaleen) päälle
ja anna auringonpaisteen lämmittää sopivasti
Ei huolta, kesätuuli estää ihmistä ylikuumentumasta


Ensi viikonloppu


3 ystävää (kerätään ympäri Suomea)
1 viikonloppu
Saavillinen puhetta
Tuplasti enemmän naurua
ripaus ikävää

Laita 3 ystävää samaan tilaan, varo äänihäiriöitä
Anna hautua torkkupeittoijen ja villasukkien kanssa
Mausta kahvilla, suklaalla ja huonolla huumorilla


Innostuksen resepti


1 osa kokeilunhalua
1 osa ajatustenvaihtoa
1 osa positiivista asennetta
1 osa puhdasta iloa

Surautetaan sekaisin blenderissä ja 
puhalletaan sekaan kuplivaa iloa
Nautitaan tuoreena


Lempeyden resepti


Tarve-aineet: 
5dl sydänystävyyttä
2 pulloa mielenrauhaa
10dl iloa
2dl uskollisuutta

Valmistus:
1. Sekoita sydänystävyys mielenrauhaan
    Anna vaikuttaa hetki, jotta tunnollisuus
    voi sekoittaa ainekset tasaiseksi
2. Lisää 10dl iloa, jotta seoksen harmonia lisääntyisi
    Lisää vielä uskollisuus, jotta todellinen luonne 
    rakkaudesta tulee ilmi
3. Tarjoile hyville ystäville, joiden kanssa valmistutaan
4. Nauti ystävien kanssa

Mökkireissu


3 synttärisankaria
1 Saukonjärven pirtti + sauna
Kasa kavereita
Ruokaa ja juomaa
Äänentoistolaitteet (5 kaappia + 2 subbaria ja kaapeleita)
1 savukone
1 vaahtokone
1 saippuakuplakone
2 akustista kitaraa
Läjä spottivaloja

Sekoita kaikki ja laita kännykkä pois päältä


Hyvän fiiliksen resepti


Suuri vapaus
Aimo annos itsensätoteuttamista
3dl liikuntaa
8h hyvää unta
1 rakkaus
Ripaus ystävyyttä
Sopivasti ravitsevaa ruokaa
1 hetki nuotion ääressä

Sekoitetaan vapaus itsensätoteuttamiseen
Lisätään liikunta ja ravitseva ruoka
Annetaan hautua hyvissä unissa
Kohotetaan ystävyydessä ja paistetaan kypsäksi rakkaudella
Kuorrutetaan nuotion ääressä vietetyllä hetkellä

26.11.2016

Oletko sinut?

Tapahtumassa käytiin myös paneelikeskustelu 
mielenterveydestäja mielenterveyspalveluista. 
Panelisteina (vas.) Markus Raivio,
Mikko Salonen, Mari Kaunistola ja Susanna Valtanen.
Parhaillaan vietetään Mielenterveysviikkoa 20.-27.11.2016. Tämän vuotisen Mielenterveysviikon teemana on ”Oletko sinut?”.
Teeman tarkoituksena on kehottaa meitä jokaista miettimään: Oletko sinut erilaisuuden kanssa? Kysehän voi olla joko omasta tai muiden erilaisuudesta. Viikon tavoitteena on vaikuttaa mielenterveyden ongelmiin liittyvien stigmojen vähenemiseen.

Mielenterveys kun on jostain syystä edelleen tabu, vaikka joka viides suomalainen kärsii mielenterveyden häiriöistä. Uskon, että sinunkin lähipiiriin kuuluu joku, joka kamppailee mielenterveytensä kanssa. Et ehkä tunne ketään skitsofreenikkoa tai kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivää, mutta entäs masentuneen, ahdistuneen, uupuneen tai unettoman? 

Porin Kulttuuripaja Lumo järjesti tapahtuman
yhteydessä pop up -taidetyöpajan, jossa sai maalata
oman varjomuotokuvansa. Tässä yksi iloinen
hahmo.

Aika harva uskaltaa kertoa avoimesti sairaudestaan, sillä pelkää tulevansa leimatuksi. Eikä tuo pelko ole turha. Olen työssänikin kuullut tarinoita, joissa ympärillä olevien ihmisten suhtautuminen muuttuu sen jälkeen, kun mielenterveysongelma tulee heidän tietoonsa. Saattaa olla, että kaveri alkaa keksiä erilaisia selityksiä, ettei enää tarvitse tavata, tai sairastunutta katsellaan vähän alta kulmien. Lisäksi valitettavan moni kokee suoranaista kiusaamista.

Onneksi myös hyviä asioita tapahtuu. Yksi sellainen on ollut tämän viikon aikana käynnissä Porin kauppakeskus Puuvillassa, kun 17 eri yritystä on tarjonnut täksi viikoksi mielenterveyskuntoutujille mahdollisuuden kokeilla työelämää. Yhteensä parisenkymmentä Klubitalo Sarastuksen ja Kulttuuripaja Lumon osallistujaa on otettu työyhteisöihin mukaan. Siitä iso kiitos Puuvillan yrityksille.

Varjokuvan sai maalata myör porukalla. Samalla ehti
miettiä päivän teemaa "Oletko sinut?".
Mutta miksi mielen sairaus on sen kummallisempi kuin kehon sairaus? Murtunut jalka paranee yleensä nopeammin kuin murtunut mieli, mutta molempiin on hoitokeinoja. Ja molempiin sairastunut itse on syytön. Olisiko aika tarjota apua ja läheisyyttä –syrjinnän ja välttelyn sijaan? Voisimmeko pikku hiljaa päästä erilaisuuden vieroksumisesta erilaisuuden kunnioittamiseen ja arvostamiseen? 

Voisitko sinä olla sinut erilaisuuden kanssa?


Minna Wallenius, Kulttuuripaja Lumon hankevastaava

(Tällaisiä puhuin kauppakeskus Puuvillan Oletko sinut? -tapahtumassa 26.11.2016)



Näin upeita maalauksi pop up-taidetyöpajassa syntyi!
.

23.11.2016

Kulttuuripaja Lumon perustaminen - eli miten kaikki sai alkunsa?


Ensimmäiset viisi kuukautta lukuina:

2 kaikille avointa tapahtumaa, joissa yhteensä 220 osallistujaa
n. 150 ammattilaiselle ja 65 opiskelijalle toiminnan esittely
60 asiakaskontaktia, 40 aktiivista toimijaa
16 valmistunutta vertaisohjaajaa
11 toimivaa pajaa = 110 paikkaa voimaantua
5 opiskelijaa suorittanut opintojakson pajalla
4 lehtijuttua ja 1 radiojuttu
2 työntekijää
1 missio

Myönnetään: lähdimme perustamaan Porin Kulttuuripajaa melkoisella höökällä. Into oli kerta kaikkiaan niin suuri! Ja vaikka näin viiden kuukauden jälkeen tuntee tehneensä töitä, niin työn merkitys ei ole päässyt unohtumaan. Ja mikä tärkeintä: nyt meillä on toimiva kulttuuripaja!

Kesällä tehtiin retki Luvialle kesämökkeilemään!
Olin itse muodostanut Kulttuuripajallemme seuraavanlaisen tavoitteen: halusin, että paja on vetovoimainen, yhteisöllinen ja vaikuttava. Vetovoimainen siten, että nuoret todella haluavat hakeutua mukaan toimintaan. Yhteisöllinen siten, että kulttuuripaja tarjoaa lämminhenkisen yhteisön, jossa jokaisella on oma paikkansa. Ja vaikuttava siten, että toiminnalla on todellista vaikutusta siinä mukana oleville ihmisille. Tässä vaiheessa uskallan jo sanoa, että noissa kahdessa ensimmäisessä olemme jo aika pitkällä – ja kolmannenkin kanssa tehdään jo töitä. Tässä tekstissä yritän kertoa mahdollisimman selvästi ja konkreettisesti sen, miten noihin ylläoleviin lukuihin päästiin. Eli miten me siis perustimme Porin Kulttuuripaja Lumon.


Ammattitahojen kontaktointia

Oikeastaan ensimmäinen asia, mitä aloitin tammikuussa tekemään, oli porilaisen toimijakentän kartoitus. Mitkä kaikki tahot työskentelevät joko mielenterveyden, nuorten tai kulttuurin parissa? Listasta tuli aika pitkä, ja sinne päätyivät muun muassa Nuorten ja Aikuisten psykiatrinen vastaanotto, Satakunnan sairaanhoitopiirin päiväsairaala, Liikkuvan tuen työntekijät, Etsivät nuorisotyöntekijät, tuetun asumisen yksiköt Veturi ja Taitelijankoti sekä Työvoiman palvelukeskus. Tähän mennessä olemme kiertäneet 15 eri tahon luona esittelemässä toimintaamme sekä kutsuneet eri ammattitahoja aamiaistilaisuuteen kuulemaan toiminnastamme. Lisäksi olemme viritelleet oppilaitosyhteistyötä niin Satakunnan ammattikorkeakoulun kuin Diakonia-ammattikorkeakoulun sekä Sataedun kanssa – ja ensimmäiset viisi sairaanhoitajaopiskelijaa ovatkin jo tehneet meillä vapaaehtoistyön opintojaksonsa. 

Yhteistyö Klubitalon kanssa

Tärkeimpänä yhteistyötahonamme on kuitenkin Klubitalo Sarastus, jonka tiloissa Kulttuuripajamme toimii. ReAktori-hankkeen lähtökohtanahan on luoda uusia toimintatapoja perinteisen klubitalo- ja tuoreemman kulttuuripaja-mallien välille. Lähtökohta yhteistyölle on hyvä: molempien tarkoituksenahan on tukea mielenterveyskuntoutujia omaehtoisen toiminnan kautta. Ja ilman muuta Klubitalo Sarastuksen jäsenistö on luonut kulttuuripajallemme hyvän pohjan niin vertaisohjaajien kuin osallistujien määrässä. Ensimmäiseen vertaisohjaajakoulutukseen osallistuneista kaksi kolmannesta, ja kaikista kulttuuripajan osallistujista noin kolmannes on Sarastuksen jäseniä. Tämä ei olisi onnistunut ilman klubitalon myönteistä ja jopa innostunutta suhtautumista hankkeeseen. Päivittäisen yhteistyön lisäksi olemme suunnitelleet ja päättäneet myös toteuttaa yhteistyössä työnhakuvalmennuksen klubitalon jäsenille ja kulttuuripajan osallistujille. Eli ainakin yksi konkreettinen, uusi toimintamalli on jo syntymässä!


1+1 > 2, eli työntekijöiden vahvuuksien mahdollisimman hyvä hyödyntäminen

Meillä on upea mahdollisuus käyttää työaikaa kaksi tuntia viikossa liikuntaan.
Kesällä kävimme muun muassa uimassa Kokemäenjoessa. 

Se, mitä kahden hengen työyhteisössä ei voi korostaa liikaa, on toimiva yhteistyö, luottamus toisen tekemiseen ja se, että molemmat viihtyvät työssään. Tähän olemme koettaneet panostaa puhumalla läpi kummankin toiveet työtä kohtaan, tutustumalla toisiimme myös työn ulkopuolella – ja hyväksymällä sen, että teemme työtämme eri lähtökohdista. On oikeastaan superhienoa, että meillä on erilainen tulokulma kulttuuripajan toimintaan: toinen pitää taiteen tekemistä enemmän itseisarvona, jolla voidaan saavuttaa hyvinvointia; ja toinen uskoo ihmisen hyvinvoinnin vahvistamiseen, ja kulttuurin ja toisten ihmisten parissa toimimisen olevan siihen loistava työkalu. Meillähän on joka tapauksessa sama päämäärä ja missio – ja kaksi hieman erilaista reittiä, joita pitkin kipittää sitä kohti! Lisäksi meillä on molemmilla myös sellaisia vahvuuksia ja kokemusta, jota toisella ei samassa määrin ole, ja olemmekin tietoisesti etsineet tapoja, joilla pääsemme hyödyntämään minitiimimme parhaan osaamisen!

Viestinnässä jaamme tietoa ja hyvää mieltä

”Sä oot hyvä just noin.”

”Porin Kulttuuripaja – Arjen supersankareita”

Ei olisi mieltä tehdä hyvää toimintaa, jos siitä ei kertoisi kenellekään! Ja kyllä niitä toimijoitakin voidaan tavoittaa viestinnän avulla. Viestinnässä päätin toteuttaa hyväksi havaittua metodia: keep it simple! Mietin, mitä todella tarvitsemme, ja lähdimme panostamaan niihin. Ensinnäkin erilaisia asiantuntijatapaamisia varten halusin selkeän esitteen, jossa kerrotaan toiminnan idea sekä yhteystietomme. Nuoria varten päätimme painattaa kortteja, joissa kulttuuripajan idea kerrottiin vielä lyhyemmin, ja ne toimivat ikään kuin käyntikortteina. Ihastuttavaa oli huomata, miten pajan ensimmäiset osallistujat ottivat kortteja mukaansa ja veivät kavereilleen! Näitä kortteja on siis jaossa eri puolilla Poria, lähinnä noiden ammattitahojen käytössä ja jaettavana. 

Esitteen ja korttien lisäksi olemme käyttäneet tiedotukseen julkista Facebook-sivua, joka toimii niin tiedotuskanavana nuorille kuin hengennostattajana koko pajalle. Toukokuussa laajensimme some-kanaviamme ja avasimme blogin, koska pajoissa tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei sitä kaikkea voi mitenkään jakaa Facebookissa. Blogille löytyi ylläpitäjä yhdestä vertsikastamme, ja nimi osallistujien keksimästä sloganista: Porin Kulttuuripaja – Arjen supersankareita. 

Ammattilaisille lähetämme kerran kuussa sähköpostitse uutiskirjeen, jossa kerromme pajan kuulumisia ja tulevia tapahtumia. Haluamme luoda uutiskirjeellä tietenkin myös hyvää henkeä, ja ylipäätään muistuttaa olemassa olostamme. Niin, ja sitten on vielä media, jota pyrimme muistamaan aina, kun meillä tapahtuu jotakin uutta tai syntyy tuloksia. Iloksemme Satakunnan Kansa kirjoitti toiminnastamme etusivun jutun juuri kriittisellä hetkellä, eli silloin kun ensimmäiset ohjaajat olivat valmistumassa ja pajat alkamassa. Lisäksi Satakunnan Viikko, Uusi aika ja Porilaine ovat kirjoittaneet toiminnastamme ja vertsikoitamme on haastateltu Radio Poriin.


Toukokuussa perustimme päiväksi Jälkkäribaari Pastellin, joka tarjoili
makeita herkkuja lähes 150 porilaiselle.
Tapahtumat tuovat tunnettuutta ja luovat iloa

Viestinnän lisäksi toinen tapa tehdä meidät tunnetuksi Porissa on ollut erilaisten tapahtumien järjestäminen. Yksi ”salainen” agendammehan on roiskia iloa pitkin Poria – eikä siis toimia vain omaksi iloksemme. Maaliskuun alussa järjestimme kaksiosaiset tupaantuliaiset: ammattilaistahot kutsuimme aamiaistilaisuuteen ja samana iltapäivänä nuoret saivat omat tuparinsa. Nuorten tapahtumaa meillä oli suunnittelemassa mukana pari osallistujaa, mikä takasi sen, ettemme tusanneet tupareissa rintanappikoneen parissa – joka on kuulemma ”so last season”. Huhtikuussa kutsuimme Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön esityksen kylään, ja nautimme esityksestä neljän eri yhteistyökumppanin toimijoiden kesken. Toukokuussa ponnistimme pystyyn ravintolapäivän tapahtuman, joka oli avoin kaikille porilaisille. Jälkkäribaari Pastelli viihdytti vieraitaan huikeiden herkkujen kera. Yhteensä näissä tapahtumissa on pajallamme vieraillut jo noin 260 henkeä. Ja lisää huikeita tapahtumia on luvassa, kun RAY ja SOSTE järjestävät heinäkuussa SuomiAreenan aikaan pajallamme oman kutsuvierastilaisuutensa! Ja me teemme tietenkin kaikkemme, että noiden tapahtumien ansiosta meistä leviää kaupungilla vain hyviä juttuja!


Tila, jossa halutaan viettää aikaa

Kulttuuripajan sisustus voi kuulostaa tässä kokonaisuudessa melko pieneltä asialta, mutta uskon kuitenkin, että kauniilla ja hyvätunnelmaisella fyysiselläkin tilalla on vaikutuksensa osallistujien hyvinvointiin. Tähänkin saimme apuja nuorilta itseltään – ja jätimme muun muassa hankkimatta huoneeseemme tuolit – koska ne arvioitiin raadin mukaan liian virallisiksi. Sitä vastoin meillä on nyt suuri, punainen sohva, maisematapetti, viherkasveja sekä runsaasti kirkkaita värejä – ja kaiken kaikkiaan fengshuit aika kohdillaan  Ja kyllä: meille halutaan tulla viettämään aikaa, tapaamaan tuttuja, hengailemaan ja ottamaan vaikka päiväunia – ja siitä me olemme suorastaan otettuja!

Huikeat vertaisohjaajat


”Löysimme toisistamme sielun ystävät.” – Vertaisohjaajat Niina ja Katri ensimmäisen koulutuskerran jälkeen.

Koska kulttuuripajatoiminnan ydin on vertaisohjaajuudessa, olin päättänyt, että ensimmäinen vertaisohjaajakoulutus startataan niin nopeasti kuin mahdollista. Näin pääsisimme avaamaan toiminnan myös nuorille osallistujille. Koulutus alkoi 17.2., jolloin mukaan oli ilmoittautunut huikeat 20 kiinnostunutta ohjaajaa! Enempää emme kerta kaikkiaan voineet ottaa mukaan, ja tämänkin porukan jaoimme kahteen eri porukkaan: tiistain ja keskiviikon ryhmiin. Hankkeen alkuvaiheessa meillä oli hyvin aikaa panostaa koulutukseen kahtenakin päivänä, ja saimme luotua molempiin ryhmiin luottamuksellisen ja hyvän fiiliksen. 

Koulutus kesti kaikkiaan seitsemän viikkoa, ja huhtikuun alussa meiltä valmistui 16 vertaisohjaajaa. Oli juhlan paikka! Vertaisohjaajistamme löytyi osaamista ja intoa lähteä pitämään seuraavia pajoja: kuvataide, sarjakuvan piirtäminen, helmikorujen tekeminen, musiikin kuuntelu, kauneudenhoito, kirjojen ystävien lukunurkka, englannin kieli, bändissä soittaminen, käsityöt sekä luova kirjoittaminen. Lisäksi kaksi valmistunutta vertaisohjaajaa ohjaa omaa pajaansa kulttuuripajan ulkopuolella: toinen Porin Sininauhassa ja toinen kaupungin työyksikkö Jopissa.


”Vertaisohjaajakoulutus oli tosi hyvä. Olen saanut paljon lisää itseluottamusta. Nykyään uskallan ohjata, vaikka ennen en uskaltanut puhua missään, esim. koulussa.” –Vertaisohjaaja

Vertaisohjaajat ovat niitä todellisia arjen supersankareita, jotka vetävät toimintaa viikosta toiseen - ja tarjoavat omaa osaamistaan muiden pajalaisten iloksi ja hyödyksi! Tässä ryhmä X, eli Afroditen, Helmihetken, Oman elämän soundtrackin, enkkupajan, bändin, käsitöiden, kesäliikunnan sekä Lukunurkka Villasukan vertsikat.

Upeat osallistujat

”Tänään oli ihan paska päivä, mutta jotenkin onnistuin raahaamaan itseni pajalle. Onneks, sillä nyt lähden täältä ihan hyvillä fiiliksillä eteenpäin.” - Matti

”Olen saanut Kulttuuripajalta paljon sisältöä elämääni, inspiraatiota ja uusia ystäviä. Ryhmissä on aina lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri. En osaa enää kuvitella elämää ilman Kulttuuripajaa.” – Inari, 25v.

Vertaisohjaajakoulutuksen edetessä rupesimme hieman jännittämään, että löydämmekö ja saammeko houkuteltua kaikkiin noihin upeisiin pajoihin myös riittävän määrän osallistujia, ja toiminnan todella käyntiin. Jännitys oli kokolailla turha, sillä kiertämämme ammattitahot sekä tietenkin Sarastus, alkoivat ottaa yhteyttä ja kysellä omille asiakkailleen alkuhaastatteluaikoja. Myös Satakunnan Kansa juttu poiki useamman yhteydenoton. 

Olemme ehtineet jututtaa tähän saakka noin 60 nuorta, joista noin 2/3 on myös tullut mukaan toimintaan. Joka ikisen alkuhaastattelun jälkeen olen ollut aivan liekeissä: tuo upea ihminen on kiinnostunut toiminnastamme! Ja pikkuhiljaa olemme saaneet huomata, miten nämä mukaan tulleet nuoret tutustuvat, ryhmäytyvät ja ystävystyvät – jolloin minun alkuinnostukseni haihtuu mielestä ja painuu lämpönä sydämeen. Olemme kertoneet joka ikiselle tutustujalle, että kulttuuripaja on sellainen turvallinen ja kiva mesta, josta yritämme parhaamme mukaan pitää maailman kovuuden ja julmuuden loitolla, ja jossa saa rauhassa olla oma itsensä. Ja vertsikat ovat ottaneet osallistujat vastaan ja tutustuttaneet toisiinsa – ja pajoissa on ollut välillä jopa maagisen hieno tunnelma!

”Ensimmäisellä kerralla minut otettiin avosylin vastaan. Tunnen nyt jo olevani osa mahtavaa yhteisöä.” – Tanja, 19v.

”Lumo on lumoava paikka.” – Julle, 30v.

Syyskuussa vietettiin Huvikummun, eli toisen kokoontumispaikkamme, tupareita tällaisella porukalla. Kuva: Eetu Saarinen.

Lopuksi en osaa sanoa enää muuta, kuin miten ylpeä olen noista nuorista ja kiitollinen tästä työstä, jota saan heidän kanssaan tehdä. Tuntuu, että pääsen tässä työssä tekemään jotakin hyvällä tavalla itseäni suurempaa. Työmme merkitys on Kulttuuripajalla joka päivä näkyvissä ja läsnä.



Minna Wallenius, Porin Kulttuuripaja Lumon hankevastaava





19.9.2016

Vertaistukea vertaisohjaajille

Viime viikon torstaina kokeilimme jotakin meidän pajalle aivan uutta: ”vanhat” vertaisohjaajamme toimivat juuri koulutuksen aloittaneille vertsikoille mentoreina. Eikä mentorointi tapahtunut ihan missä tahansa, vaan lähdimme päiväksi retkelle Yyteriin, merenrantaan.

Rantahiekka innosti kirjoittamaan kannustavia viestejä. (Kuva: Annina Cerón)
Näin upeissa maisemissa ja säässä saimme retkeillä. (Kuva: Eetu Saarinen)

Retki oli sisällytetty uusien vertaisohjaajien koulutukseen, jonka aloitti tänä syksynä 12 tulevaa ohjaajaa. Konkari-vertsikoille päivä oli vapaaehtoinen retkipäivä. Mukana päivän suunnittelussa ja toteutuksessa oli myös kaksi Satakunnan Ammattikorkeakoulun sairaanhoitajaopiskelijaa, Laura-Julia ja Nelli, jotka tekevät opinnäytetyönsä pajallemme.

Aamulla, kun retkeilijät kerääntyivät Porin torille odottamaan bussia, oli ilmassa ainutlaatuista jännitystä: jotain jännää ja uutta oli luvassa! Tervehdimme iloissamme myös kaunista syyssäätä - retkipäivän ilma oli lämmin ja aurinko pilkahteli pilvien takaa.

Paikan päällä leiriydyimme, tutustuimme toisiimme ja nautimme Yyterin luonnosta.
Osa teki retken rannalle, ja yksi rohkea kävi jopa uimassa syyskuisessa Selkämeressä. Toinen ryhmä kävi silittelemässä Yyterin Hevospankin suomenhevosia ja ihastelemassa tämän kesän tipuja. 

Hevostallilla rapsuttelemassa nelijalkaisia asukkaita. (Kuva: Pekka Simonen)

Mennään biitsille! (Kuva: Annina "Selfie" Cerón)
Vertsikka-Minna oli niin hurja&rohkea, että kävi uimassa meressä! (Kuva: Eetu Saarinen)
Eetu otti jälleen kuvia yläilmoista helikopterillaan. (Kuva: Annina Cerón)

Tämän jälkeen vertsikat saivat tehtäväkseen rakentaa oman elämänkaarensa luonnon materiaaleista. Siinä jokaisella muodostelmaan asetellulla kivellä ja kävyllä oli oma tärkeä symbolinen merkitys tekijälleen. Elämänkaarten valmistuttua jokainen esitteli oman työnsä muille kertoen oman elämänsä merkkipaaluista ja tärkeistä tapahtumista. 

Erään vertaisohjaajan elämänkaari näytti tältä. (Kuva: Annina Cerón)
Mitäköhän nämä kivi ja keppi symboloivat? (Kuva: Annina Cerón)
Päivä sisälsi paljon naurua, yhdessäoloa, ystävyyttä ja kannustuksen sanoja sekä mittaamattoman määrän vertaistuellista ymmärrystä, joka loi päivälle paljon syvemmän merkityksen kuin mikään normaali luontoretki ikinä voi tarjota.

Ja tämä jäi retkestä päällimmäisenä mieleen. (Kuva: Annina Cerón)


29.8.2016

Koulukiusaamisen rumat jäljet

Kiusaaja vai kiusattu?


Joskus mietin, että ajatteleeko joku minua kiusaajana. Olinko jollekin Se kiusaaja? Toivoisin, että vastaus olisi ei, en ollut - mutta jos joku vastaisi kyllä, kyllä sinä olit, en osaisi muuta kuin pyytää anteeksi.  Siihen aikaan elämä koulussa oli syö tai tule syödyksi – meininkiä. Enkä tahtonut tulla syödyksi, tässä tapauksessa kiusatuksi. 

Olen pahoillani. 

Aina kehotetaan puuttumaan kiusaamiseen ja menemään väliin ja puolustamaan kiusattua, mutta kuka oikeasti uskaltaa, kun pelissä on oma nahka ja se että, suurella todennäköisyydellä päätyy myös itse pilkan kohteeksi. Joskus oikein tekeminen kostautuu kivuliaasti. 

On paljon helpompaa kääntää katse, sanoa se irvokas sana tai jättää huomiotta, mutta se jälki, jonka se jättää toiseen on ikuinen. Kun usein syksyisin puhutaan koulukiusaamisesta, olisi ihanteellista, että kiusaaja oppisi jo siinä tilanteessa kiusaamisen olevan huonoa käytöstä, täynnä rikosnimikkeitä ja uhrille pitemmän päälle hengenvaarallista.

Mutta sinä - taikka oikeastaan te - jotka saitte asetettua minut tilanteeseen, jossa jouduin olemaan se ilkeä ihminen muille… Minulla ei ole sanoja. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä helvettiä, minkä laitoitte minut käymään läpi. Minä tiesin, miten väärin se kaikki oli, minä tiesin, että tässä pelissä molemmat polttavat näppinsä – kiusaaja ja kiusattu.

Enimmäkseen tunnen olevani se, jota kiusattiin. Nimiteltiin, haukuttiin, jätettiin ulkopuolelle. Fyysistä kiusaamista/väkivaltaa en onneksi joutunut kokemaan, mutta sitä sanotaan, että henkinen väkivalta ilmenee pahimmassa tapauksessa myös uhrissa fyysisesti.

En niinkään välitä niistä kiusaajista, joita en tiennyt kuin nimeltä. Mutta kiusaajat nimeltä ystävät, se on ihan oma lukunsa. Te rikoitte minut. Te saitte minut epäilemään kaikkea; olinko tarpeeksi hyvä, kaunis, lahjakas, riittävä. Te tuhositte minulta lähes kaiken. Veitte minut rajalle, jossa oli kyse elämästä ja kuolemasta. Ja kuolema oli voittaa. 

Pyydän siis, lopettakaa. Älkää ajako tahallanne ihmisiä - etenkään lapsia - siihen pisteeseen, jossa he tuntevat, että heidän olisi vain parempi kuolla.

– HumanC

--

Elämän herkkyyden harmonia



Maailmassa on tavallisesti ainakin pyrkimys rauhaan. Useimmiten se onnistuu ja ystävykset ovat hyväntuulisia sekä onnellisia. Kaikki on hyvin, ei ole mitään pelättävää. Ihmiset ovat erilaisia, jokaisella meillä on oma erikoiskykynsä. Toiset meistä ovat hyviä ystäviä ja vierellä kulkijoita. Toiset meistä taas ovat hyviä ajattelemaan ja ratkomaan epäsopua. Toisen ihmisen erikoiskyky on eri kuin toisen – ja se saattaa olla seikka, joka harmittaa, ja joskus saa myös kiusaamaan toista ihmistä. Toisten mielestä se on heikkoutta, vaikka todellisuudessa hän vain ilmentää erikoiskykyään eri kanavien kautta. Koettakaamme ymmärtää hienovarainen ero! 

Kerran, ja sen jälkeen useamminkin, minua on kiusattu. Yläasteella minua heiteltiin ujouteni vuoksi pienillä pyyhekumin palasilla. En kuitenkaan kertonut asiasta kenellekään, sillä pelkäsin kiusaamisen pahenevan. No, ikävä kyllä se paheni kuitenkin. Oppitunnilla ollessani oli selkään tökkimistä sormilla. Yritin piiloutua kiusaajilta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Oli myös sanallista piikittelyä ja tilanne eteni.

Uskon kuitenkin siihen, että lopulta hyvyys voittaa pahimmankin luokan kiusaajan motiivit. Kiusaaja voi katua tekojaan, kun uskaltaa antaa anteeksi, ja parhaimmillaan kiusaajasta voi tulla jonain päivänä ystäväsi.

– Flutter Brony


--

Valoa tunnelin päässä




Olen tyttö jostain päin Suomea. Haluan kertoa, miten koin kiusaamisen elämässäni. Minua pelotti ihan hirveästi. Joka päivä kun heräsin, ajattelin, mikä minussa on vikana, kun minua kiusataan. Kiusaamisen takia itsetuntoni meni nollaan, mutta eipä se ole ollut koskaan kovin korkealla. En kelpaa edes itselleni sellaisena kuin olen. Pelotti mennä kouluun, koska pelkäsin saavani siellä turpaani. Juurikin näin!

Minusta henkinen ja fyysinen kiusaaminen ovat väärin. Molemmista jää arvet syvälle ihmiskehoon. Koulussa mulle naurettiin, kun olin ihan hukassa ja erilainen kuin muut. Ne kiusaajat eivät tienneet, että kärsin ADD-oireyhtymästä.

Kun olin vähän yli parikymppinen, tuli mieleeni, että haluan tappaa itseni, koska työpaikassa kiusattiin päivittäin. Silloinen poikaystäväni teki minulle samoihin aikoihin seksuaalirikoksen ja löi päivittäin, kun näimme. Sen kanssa en osannut elää. 

Silloin päätin muuttaa elämäni kokonaan. Irtisanouduin silloisesta työpaikasta ja lähdin ovet paukkuen ja sanoin, että mua ei tänne koskaan enää saa. Ja jätin sen paskiaispoikaystävän ja vielä puhelimella. Silloin päätin, etten halua olla kenenkään kanssa pitkään aikaan, ja seuraavan kanssa menen sitten naimisiin. Olin kuusi vuotta sinkkuna ja yhtenä päivänä aloin kirjoittelemaan ihanan pojan kanssa, johon rakastuin ensisilmäyksellä. Se poika/mies on nykyinen possuni, jota rakastan! Huomasin, että meitä yhdistää hitto vie liian moni asia. Löysin kadonneen puoliskon! Rakastan täysillä!

Kaikesta huolimatta aurinko paistaa minulle nyt. Kiusaaminen on historiaa.


– Perhonen82

11.7.2016

Miksi kaikkia tarvitaan?

Tänään järjestettiin Keski-Porin kirkossa Erilainen mingle, jossa kutsujina toimivat mielenterveyskuntoutujat ja työttömät nuoret. Tapahtumaan osallistui huikeat 330 päättäjää ja muuta kutsuvierasta!

Me Lumolaiset osallistuimme tapahtumaan järjestämällä valokuvauspisteen, jossa sai kirjoittaa näkemyksensä siitä, miksi kaikkia tarvitaan - sillä se, että sinua tarvitaan, ei ikävä kyllä ole aina yhteiskunnan viesti mielenterveyskuntoutujille tai työttömille. Kuten Sarastuksen jäsen, Juho, puheessaan sanoi: mielenterveyskuntoutuja tai työtön kuulee liian usein olevansa vain yhteiskunnan kuluerä.

Tässä minglen osallistujien terveisiä - klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi:

Porin kaupungin hallituksen puheenjohtaja Juha Vasama ja Helsingin Vihreitten valtuutettu, Johanna Sydänmaa poseerasivat yhteiskuvassa.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja, Olavi Sydänmaalakka lainasi Pentti Saarikoskea.
Lumon hankesuunnittelija Annina pääsi samaan kuvaan Porin kaupunginjohtajan, Aino-Maija Luukkosen kanssa. 
Mannerheimin lastensuojeluliiton edustajan terveiset.
Suomen luonnonsuojeluliiton suojelupäällikkö Jouni Nissinen ja viestintäpäällikkö Matti Nieminen.
Matti ja Jouni huomasivat, että puhekupla muistuttaa kummasti saimaannorppaa! 
Ihana Lumolainen.



Tunne ja Mieli -lehden päätoimittaja Sirkku Immonen.
Porin Hyvän Mielen talon toiminnanjohtaja, Pia Vahekoski.
Porin kaupungin valtuuston jäsen, Rauli Taimi.
Tatsi ry:n projektipäällikkö Jukka Erätuli.
Mari Kaarros.
Kehitysvammaliiton ihanat naiset.