Kulttuuripaja Lumon perustaminen - eli miten kaikki sai alkunsa?
Ensimmäiset viisi kuukautta lukuina:
2 kaikille avointa tapahtumaa, joissa yhteensä 220 osallistujaa
n. 150 ammattilaiselle ja 65 opiskelijalle toiminnan esittely
60 asiakaskontaktia, 40 aktiivista toimijaa
16 valmistunutta vertaisohjaajaa
11 toimivaa pajaa = 110 paikkaa voimaantua
5 opiskelijaa suorittanut opintojakson pajalla
4 lehtijuttua ja 1 radiojuttu
2 työntekijää
1 missio
Myönnetään: lähdimme perustamaan Porin Kulttuuripajaa melkoisella höökällä. Into oli kerta kaikkiaan niin suuri! Ja vaikka näin viiden kuukauden jälkeen tuntee tehneensä töitä, niin työn merkitys ei ole päässyt unohtumaan. Ja mikä tärkeintä: nyt meillä on toimiva kulttuuripaja!
 |
| Kesällä tehtiin retki Luvialle kesämökkeilemään! |
Olin itse muodostanut Kulttuuripajallemme seuraavanlaisen tavoitteen: halusin, että paja on vetovoimainen, yhteisöllinen ja vaikuttava. Vetovoimainen siten, että nuoret todella haluavat hakeutua mukaan toimintaan. Yhteisöllinen siten, että kulttuuripaja tarjoaa lämminhenkisen yhteisön, jossa jokaisella on oma paikkansa. Ja vaikuttava siten, että toiminnalla on todellista vaikutusta siinä mukana oleville ihmisille. Tässä vaiheessa uskallan jo sanoa, että noissa kahdessa ensimmäisessä olemme jo aika pitkällä – ja kolmannenkin kanssa tehdään jo töitä. Tässä tekstissä yritän kertoa mahdollisimman selvästi ja konkreettisesti sen, miten noihin ylläoleviin lukuihin päästiin. Eli miten me siis perustimme Porin Kulttuuripaja Lumon.
Ammattitahojen kontaktointia
Oikeastaan ensimmäinen asia, mitä aloitin tammikuussa tekemään, oli porilaisen toimijakentän kartoitus. Mitkä kaikki tahot työskentelevät joko mielenterveyden, nuorten tai kulttuurin parissa? Listasta tuli aika pitkä, ja sinne päätyivät muun muassa Nuorten ja Aikuisten psykiatrinen vastaanotto, Satakunnan sairaanhoitopiirin päiväsairaala, Liikkuvan tuen työntekijät, Etsivät nuorisotyöntekijät, tuetun asumisen yksiköt Veturi ja Taitelijankoti sekä Työvoiman palvelukeskus. Tähän mennessä olemme kiertäneet 15 eri tahon luona esittelemässä toimintaamme sekä kutsuneet eri ammattitahoja aamiaistilaisuuteen kuulemaan toiminnastamme. Lisäksi olemme viritelleet oppilaitosyhteistyötä niin Satakunnan ammattikorkeakoulun kuin Diakonia-ammattikorkeakoulun sekä Sataedun kanssa – ja ensimmäiset viisi sairaanhoitajaopiskelijaa ovatkin jo tehneet meillä vapaaehtoistyön opintojaksonsa.
Yhteistyö Klubitalon kanssa
Tärkeimpänä yhteistyötahonamme on kuitenkin Klubitalo Sarastus, jonka tiloissa Kulttuuripajamme toimii. ReAktori-hankkeen lähtökohtanahan on luoda uusia toimintatapoja perinteisen klubitalo- ja tuoreemman kulttuuripaja-mallien välille. Lähtökohta yhteistyölle on hyvä: molempien tarkoituksenahan on tukea mielenterveyskuntoutujia omaehtoisen toiminnan kautta. Ja ilman muuta Klubitalo Sarastuksen jäsenistö on luonut kulttuuripajallemme hyvän pohjan niin vertaisohjaajien kuin osallistujien määrässä. Ensimmäiseen vertaisohjaajakoulutukseen osallistuneista kaksi kolmannesta, ja kaikista kulttuuripajan osallistujista noin kolmannes on Sarastuksen jäseniä. Tämä ei olisi onnistunut ilman klubitalon myönteistä ja jopa innostunutta suhtautumista hankkeeseen. Päivittäisen yhteistyön lisäksi olemme suunnitelleet ja päättäneet myös toteuttaa yhteistyössä työnhakuvalmennuksen klubitalon jäsenille ja kulttuuripajan osallistujille. Eli ainakin yksi konkreettinen, uusi toimintamalli on jo syntymässä!
1+1 > 2, eli työntekijöiden vahvuuksien mahdollisimman hyvä hyödyntäminen
 |
Meillä on upea mahdollisuus käyttää työaikaa kaksi tuntia viikossa liikuntaan.
Kesällä kävimme muun muassa uimassa Kokemäenjoessa. |
Se, mitä kahden hengen työyhteisössä ei voi korostaa liikaa, on toimiva yhteistyö, luottamus toisen tekemiseen ja se, että molemmat viihtyvät työssään. Tähän olemme koettaneet panostaa puhumalla läpi kummankin toiveet työtä kohtaan, tutustumalla toisiimme myös työn ulkopuolella – ja hyväksymällä sen, että teemme työtämme eri lähtökohdista. On oikeastaan superhienoa, että meillä on erilainen tulokulma kulttuuripajan toimintaan: toinen pitää taiteen tekemistä enemmän itseisarvona, jolla voidaan saavuttaa hyvinvointia; ja toinen uskoo ihmisen hyvinvoinnin vahvistamiseen, ja kulttuurin ja toisten ihmisten parissa toimimisen olevan siihen loistava työkalu. Meillähän on joka tapauksessa sama päämäärä ja missio – ja kaksi hieman erilaista reittiä, joita pitkin kipittää sitä kohti! Lisäksi meillä on molemmilla myös sellaisia vahvuuksia ja kokemusta, jota toisella ei samassa määrin ole, ja olemmekin tietoisesti etsineet tapoja, joilla pääsemme hyödyntämään minitiimimme parhaan osaamisen!
Viestinnässä jaamme tietoa ja hyvää mieltä
”Sä oot hyvä just noin.”
”Porin Kulttuuripaja – Arjen supersankareita”
Ei olisi mieltä tehdä hyvää toimintaa, jos siitä ei kertoisi kenellekään! Ja kyllä niitä toimijoitakin voidaan tavoittaa viestinnän avulla. Viestinnässä päätin toteuttaa hyväksi havaittua metodia: keep it simple! Mietin, mitä todella tarvitsemme, ja lähdimme panostamaan niihin. Ensinnäkin erilaisia asiantuntijatapaamisia varten halusin selkeän esitteen, jossa kerrotaan toiminnan idea sekä yhteystietomme. Nuoria varten päätimme painattaa kortteja, joissa kulttuuripajan idea kerrottiin vielä lyhyemmin, ja ne toimivat ikään kuin käyntikortteina. Ihastuttavaa oli huomata, miten pajan ensimmäiset osallistujat ottivat kortteja mukaansa ja veivät kavereilleen! Näitä kortteja on siis jaossa eri puolilla Poria, lähinnä noiden ammattitahojen käytössä ja jaettavana.
Esitteen ja korttien lisäksi olemme käyttäneet tiedotukseen julkista Facebook-sivua, joka toimii niin tiedotuskanavana nuorille kuin hengennostattajana koko pajalle. Toukokuussa laajensimme some-kanaviamme ja avasimme blogin, koska pajoissa tapahtuu koko ajan niin paljon, ettei sitä kaikkea voi mitenkään jakaa Facebookissa. Blogille löytyi ylläpitäjä yhdestä vertsikastamme, ja nimi osallistujien keksimästä sloganista: Porin Kulttuuripaja – Arjen supersankareita.
Ammattilaisille lähetämme kerran kuussa sähköpostitse uutiskirjeen, jossa kerromme pajan kuulumisia ja tulevia tapahtumia. Haluamme luoda uutiskirjeellä tietenkin myös hyvää henkeä, ja ylipäätään muistuttaa olemassa olostamme. Niin, ja sitten on vielä media, jota pyrimme muistamaan aina, kun meillä tapahtuu jotakin uutta tai syntyy tuloksia. Iloksemme Satakunnan Kansa kirjoitti toiminnastamme etusivun jutun juuri kriittisellä hetkellä, eli silloin kun ensimmäiset ohjaajat olivat valmistumassa ja pajat alkamassa. Lisäksi Satakunnan Viikko, Uusi aika ja Porilaine ovat kirjoittaneet toiminnastamme ja vertsikoitamme on haastateltu Radio Poriin.
 |
Toukokuussa perustimme päiväksi Jälkkäribaari Pastellin, joka tarjoili
makeita herkkuja lähes 150 porilaiselle. |
Tapahtumat tuovat tunnettuutta ja luovat iloa
Viestinnän lisäksi toinen tapa tehdä meidät tunnetuksi Porissa on ollut erilaisten tapahtumien järjestäminen. Yksi ”salainen” agendammehan on roiskia iloa pitkin Poria – eikä siis toimia vain omaksi iloksemme. Maaliskuun alussa järjestimme kaksiosaiset tupaantuliaiset: ammattilaistahot kutsuimme aamiaistilaisuuteen ja samana iltapäivänä nuoret saivat omat tuparinsa. Nuorten tapahtumaa meillä oli suunnittelemassa mukana pari osallistujaa, mikä takasi sen, ettemme tusanneet tupareissa rintanappikoneen parissa – joka on kuulemma ”so last season”. Huhtikuussa kutsuimme Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön esityksen kylään, ja nautimme esityksestä neljän eri yhteistyökumppanin toimijoiden kesken. Toukokuussa ponnistimme pystyyn ravintolapäivän tapahtuman, joka oli avoin kaikille porilaisille. Jälkkäribaari Pastelli viihdytti vieraitaan huikeiden herkkujen kera. Yhteensä näissä tapahtumissa on pajallamme vieraillut jo noin 260 henkeä. Ja lisää huikeita tapahtumia on luvassa, kun RAY ja SOSTE järjestävät heinäkuussa SuomiAreenan aikaan pajallamme oman kutsuvierastilaisuutensa! Ja me teemme tietenkin kaikkemme, että noiden tapahtumien ansiosta meistä leviää kaupungilla vain hyviä juttuja!
Tila, jossa halutaan viettää aikaa
Kulttuuripajan sisustus voi kuulostaa tässä kokonaisuudessa melko pieneltä asialta, mutta uskon kuitenkin, että kauniilla ja hyvätunnelmaisella fyysiselläkin tilalla on vaikutuksensa osallistujien hyvinvointiin. Tähänkin saimme apuja nuorilta itseltään – ja jätimme muun muassa hankkimatta huoneeseemme tuolit – koska ne arvioitiin raadin mukaan liian virallisiksi. Sitä vastoin meillä on nyt suuri, punainen sohva, maisematapetti, viherkasveja sekä runsaasti kirkkaita värejä – ja kaiken kaikkiaan fengshuit aika kohdillaan Ja kyllä: meille halutaan tulla viettämään aikaa, tapaamaan tuttuja, hengailemaan ja ottamaan vaikka päiväunia – ja siitä me olemme suorastaan otettuja!
Huikeat vertaisohjaajat
”Löysimme toisistamme sielun ystävät.” – Vertaisohjaajat Niina ja Katri ensimmäisen koulutuskerran jälkeen.
Koska kulttuuripajatoiminnan ydin on vertaisohjaajuudessa, olin päättänyt, että ensimmäinen vertaisohjaajakoulutus startataan niin nopeasti kuin mahdollista. Näin pääsisimme avaamaan toiminnan myös nuorille osallistujille. Koulutus alkoi 17.2., jolloin mukaan oli ilmoittautunut huikeat 20 kiinnostunutta ohjaajaa! Enempää emme kerta kaikkiaan voineet ottaa mukaan, ja tämänkin porukan jaoimme kahteen eri porukkaan: tiistain ja keskiviikon ryhmiin. Hankkeen alkuvaiheessa meillä oli hyvin aikaa panostaa koulutukseen kahtenakin päivänä, ja saimme luotua molempiin ryhmiin luottamuksellisen ja hyvän fiiliksen.
Koulutus kesti kaikkiaan seitsemän viikkoa, ja huhtikuun alussa meiltä valmistui 16 vertaisohjaajaa. Oli juhlan paikka! Vertaisohjaajistamme löytyi osaamista ja intoa lähteä pitämään seuraavia pajoja: kuvataide, sarjakuvan piirtäminen, helmikorujen tekeminen, musiikin kuuntelu, kauneudenhoito, kirjojen ystävien lukunurkka, englannin kieli, bändissä soittaminen, käsityöt sekä luova kirjoittaminen. Lisäksi kaksi valmistunutta vertaisohjaajaa ohjaa omaa pajaansa kulttuuripajan ulkopuolella: toinen Porin Sininauhassa ja toinen kaupungin työyksikkö Jopissa.
”Vertaisohjaajakoulutus oli tosi hyvä. Olen saanut paljon lisää itseluottamusta. Nykyään uskallan ohjata, vaikka ennen en uskaltanut puhua missään, esim. koulussa.” –Vertaisohjaaja
 |
| Vertaisohjaajat ovat niitä todellisia arjen supersankareita, jotka vetävät toimintaa viikosta toiseen - ja tarjoavat omaa osaamistaan muiden pajalaisten iloksi ja hyödyksi! Tässä ryhmä X, eli Afroditen, Helmihetken, Oman elämän soundtrackin, enkkupajan, bändin, käsitöiden, kesäliikunnan sekä Lukunurkka Villasukan vertsikat. |
Upeat osallistujat
”Tänään oli ihan paska päivä, mutta jotenkin onnistuin raahaamaan itseni pajalle. Onneks, sillä nyt lähden täältä ihan hyvillä fiiliksillä eteenpäin.” - Matti
”Olen saanut Kulttuuripajalta paljon sisältöä elämääni, inspiraatiota ja uusia ystäviä. Ryhmissä on aina lämmin ja vastaanottavainen ilmapiiri. En osaa enää kuvitella elämää ilman Kulttuuripajaa.” – Inari, 25v.
Vertaisohjaajakoulutuksen edetessä rupesimme hieman jännittämään, että löydämmekö ja saammeko houkuteltua kaikkiin noihin upeisiin pajoihin myös riittävän määrän osallistujia, ja toiminnan todella käyntiin. Jännitys oli kokolailla turha, sillä kiertämämme ammattitahot sekä tietenkin Sarastus, alkoivat ottaa yhteyttä ja kysellä omille asiakkailleen alkuhaastatteluaikoja. Myös Satakunnan Kansa juttu poiki useamman yhteydenoton.
Olemme ehtineet jututtaa tähän saakka noin 60 nuorta, joista noin 2/3 on myös tullut mukaan toimintaan. Joka ikisen alkuhaastattelun jälkeen olen ollut aivan liekeissä: tuo upea ihminen on kiinnostunut toiminnastamme! Ja pikkuhiljaa olemme saaneet huomata, miten nämä mukaan tulleet nuoret tutustuvat, ryhmäytyvät ja ystävystyvät – jolloin minun alkuinnostukseni haihtuu mielestä ja painuu lämpönä sydämeen. Olemme kertoneet joka ikiselle tutustujalle, että kulttuuripaja on sellainen turvallinen ja kiva mesta, josta yritämme parhaamme mukaan pitää maailman kovuuden ja julmuuden loitolla, ja jossa saa rauhassa olla oma itsensä. Ja vertsikat ovat ottaneet osallistujat vastaan ja tutustuttaneet toisiinsa – ja pajoissa on ollut välillä jopa maagisen hieno tunnelma!
”Ensimmäisellä kerralla minut otettiin avosylin vastaan. Tunnen nyt jo olevani osa mahtavaa yhteisöä.” – Tanja, 19v.
”Lumo on lumoava paikka.” – Julle, 30v.
 |
| Syyskuussa vietettiin Huvikummun, eli toisen kokoontumispaikkamme, tupareita tällaisella porukalla. Kuva: Eetu Saarinen. |
Lopuksi en osaa sanoa enää muuta, kuin miten ylpeä olen noista nuorista ja kiitollinen tästä työstä, jota saan heidän kanssaan tehdä. Tuntuu, että pääsen tässä työssä tekemään jotakin hyvällä tavalla itseäni suurempaa. Työmme merkitys on Kulttuuripajalla joka päivä näkyvissä ja läsnä.
Minna Wallenius, Porin Kulttuuripaja Lumon hankevastaava
